SYL 2021

Mun johtama SYL on tinkimätön opiskelijoiden puolestapuhuja ja ympäröivää yhteiskuntaa kirittävä edelläkävijä. Suomi ei ole koulutuksen ja sivistyksen edelläkävijä ilman sinnikästä työtä sen ylläpitämiseksi. Koulutustason nostaminen sosiaalisesti kestävällä tavalla, nuortemme hyvinvointikriisin ratkaiseminen ja sukupolvemme tulevaisuuden turvaaminen tarvitsevat meitä kaikkia. Mä haluan johtaa vaikuttavaa opiskelijaliikettä, joka tekee yhdessä lannistumatonta työtä opiskelijoiden paremman huomisen puolesta.

Meitä uhkaavat täysin uudenlaiset yhteiskunnalliset haasteet. Yhteiskunta polarisoituu, ihmisoikeuksista on tullut mielipiteitä eikä ilmastokriisiä oteta vakavasti. Sivistys, koulutus ja tiede ovat keskiössä näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Opiskelijaliikkeen tehtävä on vaalia ja peräänkuuluttaa jokaisen yksilön yhdenvertaista mahdollisuutta kouluttautua ja elää opiskellessaankin elämisen arvoista elämää. Tätä ei saada pyytämällä, vaan vaatimalla.

Mä haen Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi, koska mä haluan rakentaa inhimillistä ja vaikuttavaa opiskelijaliikettä, jossa jokainen voi kokea merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja arvostusta. Yhdessä me voidaan rakentaa yhdenvertaisempaa maailmaa, joka perustuu hyvinvoinnille, oikeudenmukaisuudelle ja sivistykselle.

Hyvinvointi

Meidän sukupolvi voi huonosti. Opiskelijavalintauudistus, kiristyneet tutkintojen suoritusajat, huoli toimeentulosta ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat kaikki osoituksia lyhytkatseisesta politiikasta, joka koulutustason nostamisen ja työurien pidentämisen sijaan uhkaa koko sukupolvemme työkykyä ja terveyttä. Kiristystoimenpiteiden aikataulu on suorassa yhteydessä opiskelijoiden mielenterveystilastojen heikkenemiseen. Opiskelijoihin kohdistuva politiikka edellyttää kriittistä kokonaisvaltaista tarkastelua, sillä nykyiset vaatimukset asettavat opiskelijat täysin mahdottomaan tilanteeseen. Pitäisi valmistua tavoiteajassa ja elää köyhyysrajan alapuolella tai vaihtoehtoisesti paiskia satatuntista viikkoa töiden ja opintojen kanssa tasapainotellen ilman lepoa tai palautumista. Väheksyvän retoriikan opiskelijoiden jaksamiskysymyksien ympärillä on korkea aika muuttua, sillä tilastot ovat hyvin yksiselitteiset. Me ei tarvita loppuunpalaneita superopiskelijoita, vaan hyvinvoivia, sivistyneitä kansalaisia.

Opiskelijaliike

Opiskelijaliikkeen satavuotiseen historiaan on mahtunut valtava määrä merkittäviä saavutuksia, eikä suomalainen koulutusjärjestelmä ole syyttä ollut meidän ylpeydenaihe. Opiskelijaliikkeen työ ei tänä päivänä ole enää niinkään opiskelijan etujen tavoittelua, vaan taistelua nykyisten säilyttämisestä. Siksi työmme merkitystä voi olla joskus vaikea konkretisoida. Juhlavuotta tulee ajatella nivelvaiheena meidän kaikkien yhteiselle työlle: meidän tulee sanoittaa paremmin tehtyä työtä ja jo saavutettuja edunvalvontavoittoja, mutta myös herätellä pohdintaa liikkeen merkityksestä ja tulevaisuudesta. Yhteiskunta ympärillä muuttuu, ja opiskelijaliikkeen tulee muuttua sen mukana. Mun SYL on eturivissä vaatimassa sosiaalista ja ekologista kestävyyttä sekä oikeudenmukaista sukupolvipolitiikkaa, sillä kyse on meidän ja kaikkien tulevien opiskelijoiden tulevaisuudesta. Polarisoituneessa yhteiskunnassa meidän tulee vaalia vapaata tiedettä, sivistystä ja demokratiaa, sillä ne ovat ratkaisuja yhteiskuntamme suurimpiin kriiseihin.

Korkeakoulukenttä

Ennustettava, hallittu ja harkittu. Näillä sanoilla ei valitettavasti voida kuvata myllerryksessä olevaan korkeakoulukenttäämme kohdistuvaa pirstaleista uudistustyötä. Ensikertalaiskiintiö on nostanut kynnystä ottaa opiskelupaikka vastaan ja avoimen väylä on luomassa uusia mahdollisuuksia maksukykyisille. Korkeakoulujen rahoitusmallin uudistus on asettanut paineet pusertaa opiskelijoita ulos opintoputkesta niin vauhdikkaasti että liukuhihnalta tippuu lattialle hurjaa vauhtia tukea vaille jääneitä. Korkeakoulukenttäämme ravistelevat muutokset ovat kriittisiä yhteiskuntamme pyrkiessä vastaamaan väestönrakenteen ja työelämän murroksen luomiin vaatimuksiin, mutta työssä tuntuu unohtuneen yksilö. Opiskelijaliikkeen on pidettävä huolta siitä, ettei uudistustyötä tehdä koulutuksen ja yliopistojen autonomian kustannuksella. Meidän on puolustettava tinkimättömästi korkeakoulujen sivistystyötä ja nykyisten sekä tulevien opiskelijoidemme oikeuksia.

previous arrow
next arrow
Slider

Hyvinvointi

Meidän sukupolvi voi huonosti. Opiskelijavalintauudistus, kiristyneet tutkintojen suoritusajat, huoli toimeentulosta ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat kaikki osoituksia lyhytkatseisesta politiikasta, joka koulutustason nostamisen ja työurien pidentämisen sijaan uhkaa koko sukupolvemme työkykyä ja terveyttä. Kiristystoimenpiteiden aikataulu on suorassa yhteydessä opiskelijoiden mielenterveystilastojen heikkenemiseen.

Opiskelijoihin kohdistuva politiikka edellyttää kriittistä kokonaisvaltaista tarkastelua, sillä nykyiset vaatimukset asettavat opiskelijat täysin mahdottomaan tilanteeseen. Pitäisi valmistua tavoiteajassa ja elää köyhyysrajan alapuolella tai vaihtoehtoisesti paiskia satatuntista viikkoa töiden ja opintojen kanssa tasapainotellen ilman lepoa tai palautumista. Väheksyvän retoriikan opiskelijoiden jaksamiskysymyksien ympärillä on korkea aika muuttua, sillä tilastot ovat hyvin yksiselitteiset. Me ei tarvita loppuunpalaneita superopiskelijoita, vaan hyvinvoivia, sivistyneitä kansalaisia.

Opiskelijaliike

Opiskelijaliikkeen satavuotiseen historiaan on mahtunut valtava määrä merkittäviä saavutuksia, eikä suomalainen koulutusjärjestelmä ole syyttä ollut meidän ylpeydenaihe. Opiskelijaliikkeen työ ei tänä päivänä ole enää niinkään opiskelijan etujen tavoittelua, vaan taistelua nykyisten säilyttämisestä. Siksi työmme merkitystä voi olla joskus vaikea konkretisoida.

Juhlavuotta tulee ajatella nivelvaiheena meidän kaikkien yhteiselle työlle: meidän tulee sanoittaa paremmin tehtyä työtä ja jo saavutettuja edunvalvontavoittoja, mutta myös herätellä pohdintaa liikkeen merkityksestä ja tulevaisuudesta. Yhteiskunta ympärillä muuttuu, ja opiskelijaliikkeen tulee muuttua sen mukana. Mun SYL on eturivissä vaatimassa sosiaalista ja ekologista kestävyyttä sekä oikeudenmukaista sukupolvipolitiikkaa, sillä kyse on meidän ja kaikkien tulevien opiskelijoiden tulevaisuudesta.  Polarisoituneessa yhteiskunnassa meidän tulee vaalia vapaata tiedettä, sivistystä ja demokratiaa, sillä ne ovat ratkaisuja yhteiskuntamme suurimpiin kriiseihin. 

Korkeakoulukenttä

Ennustettava, hallittu ja harkittu. Näillä sanoilla ei valitettavasti voida kuvata myllerryksessä olevaan korkeakoulukenttäämme kohdistuvaa pirstaleista uudistustyötä. Ensikertalaiskiintiö on nostanut kynnystä ottaa opiskelupaikka vastaan ja avoimen väylä on luomassa uusia mahdollisuuksia maksukykyisille. Korkeakoulujen rahoitusmallin uudistus on asettanut paineet pusertaa opiskelijoita ulos opintoputkesta niin vauhdikkaasti että liukuhihnalta tippuu lattialle hurjaa vauhtia tukea vaille jääneitä.

Korkeakoulukenttäämme ravistelevat muutokset ovat kriittisiä yhteiskuntamme pyrkiessä vastaamaan väestönrakenteen ja työelämän murroksen luomiin vaatimuksiin, mutta työssä tuntuu unohtuneen yksilö. Opiskelijaliikkeen on pidettävä huolta siitä, ettei uudistustyötä tehdä koulutuksen ja yliopistojen autonomian kustannuksella. Meidän on puolustettava tinkimättömästi korkeakoulujen sivistystyötä ja nykyisten sekä tulevien opiskelijoidemme oikeuksia.

Mä haluan nähdä Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana tyypin, joka on vakuuttava lobbaaja, asiantunteva edunvalvoja ja jonka kanssa voi nauraa ja opetella flossaamaan. Siksi mä koen olevani oikea valinta tähän tehtävään.

Mulle on aina sanottu, että kopoilu vaatii tiettyä masokismia. Suosittelen kokeilemaan ylioppilaskunnan puheenjohtajuutta koronavuonna. Tää vuosi on ollut mun elämän yksi vaikeimmista, mutta oon saanut siitä valtavasti irti. Olen oppinut yhteisöllisyyden merkityksestä, muutosviestinnän kriittisyydestä, median kanssa toimimisesta ja todella kipeiden päätösten tekemisestä. Priorisoinnista, empaattisuudesta ja kärsivällisyydestä.

Olen päässyt tänä vuonna reflektoimaan itseäni, arvojani ja johtajuuttani Value Based Leadership -kurssilla. Ylioppilaskuntavuoteni ovat kasvattaneet mua valtavasti ihmisenä, työkaverina ja johtajana. Vahvuuteni on aina ollut rohkeus seistä omien arvojeni takana, mutta viime vuodet ovat opettaneet mut myös oikeasti kuulemaan niitä, joiden näkemykset poikkeavat omistani. Se on liiton puheenjohtajalle kriittinen taito, sillä tätä työtä tehdään yhdessä.

Rohkeus, kriittisyys ja luottamus on mulle tärkeitä arvoja omassa työssä. Johtajalla tulee olla rohkeutta olla mieltä ja ottaa tilaa, mutta myös rohkeutta olla haavoittuvainen. Kriittisyydelle tulee luoda tilaa erityisesti tällaisessa organisaation nivelvaiheessa ja uuden strategiakauden alussa. Satavuotias organisaatio ei voi jumahtaa paikalleen, vaan meidän tulee olla avoimia muutokselle ja pystyä tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaa tullaksemme strategian mukaisesti Suomen vaikuttavimmaksi järjestöksi.

Kaikki tämä perustuu luottamukselle. Opiskelijaliike, työyhteisö tai lobbaustilanteetkaan eivät toimi, jos emme voi luottaa toisiimme. Luottamuksella luodaan turvallista tilaa vuorovaikuttaa ja olla rohkea ja kriittinen. Mä olen pyrkinyt rakentamaan luottamusta johtoon luomalla organisaation toimintaan vakautta, ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Mä rakastan prosesseja ja vuosikelloja, isojen kokonaisuuksien hallinnointia ja kriittistä toimintojen tarkastelua ja mun mielestä nää on erinomaisia arjen keinoja vahvistaa luottamusta yhteisössä.

Mä toivon, että mun asiantuntijuudella, päämäärätietoisuudella ja taidoilla pystyn osoittamaan olevani opiskelijaliikkeen luottamuksen arvoinen.