Linjapuheeni SYL:n liittokokouksessa

Linjapuheeni SYL:n liittokokouksessa

Hyvä liittokokous, bästa förbundsmöte, dear general assembly.

Kiitos. Kiitos luottamuksesta, kiitos työstänne ja inspiroivista poliittisista puheenvuoroista tässä raskaassa etäliittarissa. Kiitos järjestäjille näin loistavasta suoriutumisesta äärimmäisen paineen alla. Demokratia on toteutunut tänään.

Kiitos kaikille, jotka laittoivat itsensä likoon ja olivat valmiita antamaan vuoden elämästään tälle liitolle. Teemu, Aleksi, kiitos tsemppaavasta hyvän mielen kampanjasta, josta voimme tämän liittokokouksen jälkeen kävellä ystävinä ulos. Tälläistä ehdokkuuden tulisi olla kaikille.

Kiitos opiskelijaliikkeelle. Te valatte mulle uskoa tulevaan, kun ympärillä maailma palaa, niin symbolisesti kuin kirjaimellisestikin. Se, että vanhat liittarikonkarit perustivat oman varjoliittariryhmän kertoo jotain siitä yhteisöllisyydestä, mitä tämä liike mulle merkitsee.

Marjo Timonen sanoi SYL:n avausseminaarissa, että ’mitä opiskelijaliike tänään, sitä muu yhteiskunta huomenna’. En ole ainut, joka inspiroituu tuosta puheenparresta valtavasti. Yksi tänäänkin täällä mukana ollut ystäväni huomautti Timosen innoittamana, kuinka tärkeää tämän liikkeen on pitää huolta siitä, että me opiskelijaliikkeessä jaksamme vaatia parempaa tänään, koska ylihuominen voi tulla yhteiskunnalle liian myöhään.

Siinä hän on täysin oikeassa. Yhteiskunnan polarisaatio on ajanut meidät tilanteeseen jossa ihmisiä yritetään vaientaa häirinnän keinoin. Jos tähän ei puututa, se tuhoaa demokratian.

Viime keväänä Vasemmistonuorten tietoja vuodettiin julkisesti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen sivuille ja tällä viikolla sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa käsittelevän yliopistokurssin chatkeskustelut jaettiin Twitterissä. Nuoret aktivistit nostavat julkisuudessa esiin tärkeitä aiheita ja tietävät sen tehdessään, että hinta siitä on monesti kova.

Moni meistä tässäkin liittokokouksessa tietää miltä tuntuu saada twittertrollit kimppuunsa ja oma naama riepoteltavaksi Ylilaudalle.

Nämä on vain yksittäisiä nostoja aivan valtavasta ongelmasta, josta erilaiset ihmisryhmät kärsivät vielä aivan eri tasoilla. Mä en voi edes kuvitella millaista on toimia nuorena aktiivina joka kuuluu johonkin vähemmistöön, jonka ihmisoikeuksia nämä häiriköijät eivät edes tunnusta.

Tämä ongelma koskettaa laajempaa joukkoa kuin vain häirinnän uhreja. Syvä rakenteellinen ongelma on se, että tämä on hiljentämistä. Montako valtavan osaavaa ihmistä olemme menettäneet politiikasta, koska he pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta? Kuinka paljon kuraa vähemmistöjen pitää kestää puolustaessaan omia oikeuksiaan? Miten saamme yhteiskunnan vihdoinkin puolustamaan heikommassa asemassa olevia sen sijaan, että he joutuvat tekemään sen itse?

Taannoisessa nuorisobarometrissa todettiin, että luottamus ja usko tulevaan on kiinni omista vaikuttamismahdollisuuksista. Siksi represesentaatiolla on merkitystä. Siksi hyvällä liittolaisuudella on merkitystä. Siksi feminismillä on merkitystä. Siksi meidän kaikkien pitää tehdä töitä sen eteen, että jokaisella on mahdollisuus osallistua demokratiaan pelkäämättä. Turvallisuus on jokaisen perustarve, joka yhteiskunnan pitää taata jokaiselle.

Näinä aikoina kun tiede ja ihmisoikeudet on joillekin mielipiteitä, mä pelkään ihmisten syrjäytymistä ja yhteiskunnan polarisoitumista todella lujaa. Se on itseään ruokkiva kehä, joka on katkaistava. Mä vetoan kaikkiin teihin: tehdään ympäröivästä maailmasta yhdessä turvallisempi, jotta jokainen voi luottaa tulevaisuuteen sekä uskaltaa vaikuttaa ja tuoda ääntään kuuluviin.

Koska jokaisella on oikeus tulla kuulluksi.

Tehdään yhdessä työtä ensi vuonna turvallisemman ja demokraattisemman yhteiskunnan puolesta.

Kiitos.

Vastaa