Maksuttoman koulutuksen päivä

Maksuttoman koulutuksen päivä

Kun mä olin peruskoulussa, Suomi oli PISA-tutkimuksen kärkimaa. Taputeltiin toisiamme selkään ja hoettiin mantrana että Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä. Sitä iloa ei kestänyt kauaa, kun tulokset alkoivat laskea.

Lokakuu 2015. Sanni Grahn-Laasonen lähettää kohutun avoimen kirjeen korkeakouluihin. Kirjeessä annetaan ymmärtää että vahvan autonomian aika on ohi ja toiminnan tehostamiseksi sekä kilpailukyvyn edistämiseksi “poisvalinnoista” ja kansainvälisestä huippututkimuksesta tulee kantava teema tulevalle neuvottelukaudelle.

2016, tuo maksuttoman koulutuksen synkkä vuosi. EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille asetetaan minimissään 1500 euron lukukausimaksut syksystä 2017 lähtien kattamaan koulutuksen rahoitusta. Kukaan ei varmasti yllättynyt hintalappujen ollessa moninkertaiset. Ratkaisu maksujen pakollisuudesta oli vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä korkeakoulujen byrokratiataakkaa tämä ei missään nimessä keventänyt.

Tulee vuosi 2017. Suomi juhlii 100-vuotisjuhliaan ja pitää jälleen juhlapuheita miten tämä maa on rakennettu koulutuksella, hyvinvoinnilla ja sisulla. Juhlavuoden kunniaksi täräytetään visio vuodelle 2030 ja keskustelu jatkuvasta oppimisesta, avoimen yliopiston roolista ja osaamistason nostosta räjähtää. Samalla aloitetaan opiskelijavalintauudistus, josta ministerin oman puolueen väki teki kirjallisen kysymyksen. Koulutuksen leikkurin tahdissa opiskelijoiden hyvinvointi alkaa painua huolestuttaviin lukemiin.

2018 ja alkaneet opiskelijavalintauudistukset tuovat tullessaan Toinen reitti yliopistoon -hankkeen. Todistusvalinnan kasvaessa ja perinteisten pääsykokeiden roolin hiipuessa halutaan luoda uusia sujuvia väyliä opiskeluun ja erityisesti avoimen yliopiston väylä näyttäytyy Graalin maljana. Ei mene kauaa, kun Joensuu ja Vaasa alkavat tarjoamaan lähes kokonaista hallintotieteiden kanditutkintoa maksaville, avoimen yliopiston opiskelijoille. Pari vuotta myöhemmin Jyväskylän kauppikseen valitaan melkein puolet avoimen yliopiston väylältä. Ei pääsykokeita tai yhteishakua, nerokasta: ohituskaista maksukykyisille!

Paljon muutakin on tapahtunut korkeakoulukentällä, puhumattakaan muista koulutusasteista. Yksi asia näitä kuitenkin yhdistää: koulutuksesta leikkaaminen on suorassa yhteydessä siihen, minne kaikkialle koulutuskentällä voidaankaan ujuttaa hintalappuja opiskelijoille.

Koulutuksen maksullisuutta perustellaan ratkaisuna moniin koulutuksen haasteisiin, vaikka ne realistisesti olisivatkin kovin lyhytnäköisiä. Esimerkiksi maksullinen toinen tutkinto on ideana heikko, koska sillä ei hillitä alanvaihtoa mutta varmasti hillitään tutkintojen ulos ottamista. Maksullinen reitti yliopistoon taas on eriarvoistava ja oikeastaan yhteishakua loukkaava keino. Avoimen yliopiston reitti itsessään on järkevä, sillä se mahdollistaa alaan tutustumisen menettämättä ensikertalaiskiintiötä, mutta maksullisuutensa vuoksi se ei ole kaikkien saavutettavissa.

Ja sitten on se jatkuva oppiminen. Joillekin se on tilauskoulutusta, joillekin kansalaisopistoissa kökkimistä, joillekin oman osaamisen päivittämistä ja joillekin virikkeellinen harrastus. Kuka tämän maksaa – yhteiskunta, työpaikka vai yksilö?

Maksuton koulutus on saavutettavuusteko, jolla edistetään sosiaalista liikkuvuutta ja kavennetaan sosioekonomisen taustan vaikutuksia yksilön mahdollisuuksiin. Maksuttomalla koulutuksella pystytään myös vastaamaan Visio 2030 tavoitteisiin ja varmistetaan korkeakoulutettu ja kilpailukykyinen yhteiskunta.

Joku voisi sanoa, että taloudellinen riski omaan tulevaisuuteen investoinnista kuuluu yksilölle. Niinhän se kuuluukin. Se on iso taloudellinen valinta olla menemättä täyspäiväisiin töihin ja elää budjettielämää opiskelijana. Kuuluuko tämän aiheuttaa tulonmenetysten lisäksi muuta taloudellista taakkaa yksilölle? Ei todellakaan. Tällä yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että koulutustaso kärsii, eriarvoisuus kasvaa ja kansainvälinen houkuttelevuus laskee. Tutkintonsa jälkeen valmistuneet maksavat kyllä koulutuksestaan verotuksella, sitä vartenhan se meillä on olemassa.

Koulutettu yhteiskunta on kaikkien etu: niin yksilön, elinkeinoelämän kuin yhteiskunnankin. Se on se kannattava investointi, johon panostamista ei pitäisi toistuvasti kyseenalaistaa. Tänään vietetään maksuttoman koulutuksen päivää, jotta voisimme muistuttaa maksuttomuuden merkityksestä niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Koulutus on ratkaisu aika moneen maailman ongelmaan, joten meidän tulisi pitää huoli tämän maailman koulutustasosta. Leikkurien on aika mennä jonnekin muualle, sillä vaihtoehtoiskustannukset voivat olla valtavat.

Vastaa